"Aluksi tuntui omituiselta, mut nyt tää on jo ihan normaalia"

Pienperheyhdistyksessä on käynnistynyt tänä vuonna hanke, jonka kohderyhmänä on eroperheiden lapset. Tässä blogikirjoituksessa kerron hieman omasta työstäni. Toimin hankkeen ainoana työntekijänä ja tehtäväni on rekrytoida ja valmentaa hyviä ja sopivia tyyppejä tueksi lapsille ja nuorille. Vapaaehtoinen lapsen tukena – eroauttamista julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä -hankkeen tavoitteena on vähentää eroon liittyviä ristiriitoja ja niiden vaikutuksia lapseen.

Vapaaehtoisiksi tukihenkilöiksi haluaville järjestän henkilökohtaisen haastattelun jälkeen kolme valmennusiltaa. Kumppaninani ryhmävalmennuksessa on Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry. Valmennuksessa käsitellään esimerkiksi vapaaehtoistyön periaatteita, vanhempien eron vaikutuksia lapseen, tukihenkilön rooleja, vuorovaikutustaitoja sekä harjoitellaan palautteen antamista ja vastaanottamista.

Kun saan perheen hakemuksen, soitan mahdollisuuksien mukaan lapsen kummallekin vanhemmalle, ja käymme hakemuksen yhdessä läpi. Sen jälkeen on jännittävin vaihe: etsin lapselle sopivan tukihenkilön! Soitan vapaaehtoiselle tukihenkilölle ja kerron lyhyesti lapsesta. Jos hän on kiinnostunut toimimaan juuri tämän lapsen tukihenkilönä, niin soitan vanhemmalle ja kerron lyhyesti tukihenkilöstä.

Sopivan parin löydettyäni, menemme tukihenkilön kanssa yhdessä perheen kotiin tai sovimme tapaamisen toimistolle. Yhdessä perheessä meidät otti lämpimästi vastaan vanhempi ja alakouluikäinen lapsi. Lapsi sanoi reippaasti heti aluksi: "Onhan tämä nyt omituista, kun kotiin tulee kaksi vierasta ihmistä ja mun tulisi kohta viettää aikaa toisen kanssa."

Juttelimme yhdessä noin tunnin ajan. Lapsi ja tukihenkilö tutustuivat toisiinsa ja vanhemman ajatuksia tukisuhteesta kuunneltiin myös herkällä korvalla. Lopulta päädyttiin siihen, että tukihenkilö ja lapsi tahtovat tavata toisiaan jatkossakin kivan tekemisen äärellä. Samalla lapsi voisi jutella omista tärkeistä asioistaan perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa. Kysyin lapselta tapaamisen lopuksi, mitä hän nyt ajattelee tapaamisestamme. Lapsi sanoi, että aluksi tuntui omituiselta, mut nyt tää on jo ihan normaalia. Nyt voin toivottaa parille mukavia yhteisiä hetkiä ja olla taustatukena tarvittaessa.

Eroperheet hankkeeseen tulevat Helsingin kaupungin viranomaisten ohjaamina. Helsinkiläisellä eroperheellä, jonka lapsi voi saada tukihenkilön, tulee olla myös jokin sosiaalihuollon palvelu.

Ensimmäisestä valmennusryhmästä syksyllä 2017 valmistui kahdeksan vapaaehtoista tukihenkilöä ja seuraava valmennus pidetään tammikuussa 2018. Ryhmässä on vielä pari paikkaa vapaana!

Odotan ilolla uusien sopivien parien löytymistä!

Kirsi Lankinen

Hankekoordinaattori