Arjen supersankareille

Tänään on viimeinen työpäiväni Pienperheyhdistyksessä. Tämä työharjoittelu on ollut erittäin opettavainen. Yhden asian olen kuitenkin sisäistänyt täysin - Te vanhemmat olette supersankareita. Oma äitini joutui yksin huolehtimaan kolmesta lapsesta. Hän kävi töissä ja ylläpiti yksin perheen arkea. Hän joutui järjestämään meidän harrastukset ja koulunkäynnin.

Pari päivää sitten aloin pohtimaan, mikä oikein sai äitini jaksamaan. Olimme kuitenkin aika villejä lapsia aikoinaan. Päätin soittaa äidilleni ja kysyä tätä. Hän kertoi, että jaksoi, sillä hänellä oli iso tukiverkko. Hänellä oli kaksi nuoruuden ystävää, jotka auttoivat häntä. Myös hänen omat vanhempansa auttoivat arjessa ja olimmekin heillä kylässä lähes päivittäin. Äitini oli mielissään, kun näki meidän harrastavan jotain, mistä pidimme. Vanhin siskoni harrasti aikoinaan kilpatanssia, toiseksi vanhin puolestaan lentopalloa. Minut äitini haki aina torstaisin pesäpallokentältä. Kyllä siinä molemmilla kääntyi hymy korviin, kun menimme ostamaan jäätelöt ennen kotiinlähtöä.

Työharjoitteluni lopuksi haluan kiittää teitä vanhempia. Te mahdollistatte lasten harrastukset, te pyöritätte perhettänne ja järjestelette aikatauluanne niin, että lapsi voi harrastaa. Te olette supersankareita.

Pitäisi käydä kotipuolessa auttamassa äitiä lehtien haravoinnissa, vielä kun lumi ei peitä maata. Hyvää joulua teille ja onnellista uutta vuotta!

Johannes Fagerström

työharjoittelija