Kun enkeli ilmestyi

Tämä kirjoitus on yksi kuntavaaleihin liittyvistä blogikirjoituksista. Kirjoituksia on pyydetty jäseniltä, opiskelijoilta ja kaikkien puolueiden yh-ehdokkailta. Mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

Taas kun siivoan ja kiroilen urakan järjettömyyttä ja loputtomuutta (kohta se tiskipöytä on taas täynnä, mitä järkeä tässä on), inhoan välillä niin tätä omaa yksinäistä raatamistani.

Sitten muistan, minkälaiselta armolahjalta tuntui, kun viime keväänä saatiin palveluseteli ja sillä hankittua ihan maksettua kotiapua. Siihen tosin tarvittiin yksi murtunut nilkka pojalla ja vuolaasti uupuneita kyyneleensekaisia soperruksia kotipalvelun puhelimeen. Irtoshan se sieltä sitten, yhteiskunnan tuki yksinyrittävälle täysyksinhuoltajalle, vaikka ei se kuulemma olisi heille kuulunut, varmistaa minun työhön pääsyäni.

Ja meille ilmaantui ihana Jaana (nimi muutettu) joka teki kaiken mitä pyydettiin ja ylikin. Miten suurelta lahjalta se tuntui, kun ystävällinen sielu oli päättänyt pestä ikkunat, joita ei oltu pesty vuosiin. Kysyi vielä. Että eihän haittaa, että pesin nuo, kun olivat niin likaiset? No arvaa, haittaako?

Valo täytti koko huoneen, ihana valo. Kohtaamisen ja myötätunnon valo.

Miten tärkeää täysyksinhuoltajalle on, että joku edes joskus pesee jotain ilman että erikseen pyytää. Ilman että tekee siitä numeroa tai vielä pahempaa, syyllistää ja arvostelee. Että saa tulla lempeästi kohdatuksi.

 Voi kun jonain päivänä huomaisin itse omalla kohdallani sen pesemättömän ikkunan jonkun toisen elämässä. Ja tajuaisin pestä sen. Niin pieni asia voi olla valtavan suuri jonkun elämässä, joka ei juuri silloin jaksa tai osaa itse.

TK