Tavallista kaveruutta

Mieskaveritoiminta on tavallista – ja hienoa. Se kertoo jotain siitä, millaisia ihmiset ovat. Kiinnostuneita toisistaan ja ympäristöstään, uteliaita, välittäviä, taipuvaisia iloon ja yhdessä tekemiseen. Mieskaveritoiminta on osoittautunut oivaksi keinoksi yhdistää toisiinsa ihmisiä, jotka eivät helposti kohtaisi toisiaan muuten. Lapset ja aikuiset miehet eivät usein liiku samoissa paikoissa, siten että voisivat tutustua ja ystävystyä. Yksinhuoltajaperheiden elämä on kiireistä. Mieskaveritoiminnan kautta on lapsilla ja miehillä mahdollisuus löytää kaveri, jonka kanssa harrastaa, jutella ja tutkia elämää.

Perinteisiä roolimalleja hakemassa?

Mieskaveritoiminnan historiaan on kuulunut keskustelu siitä, mikä mieskaveri on, mikä on miehen malli, millaista mallia lapsille halutaan välittää. Tämä keskustelu on pitänyt toiminnan virkeänä. Alusta asti on otettu kantaa hyvin monenlaisen mieskuvan puolesta. Lapset tarvitsevat välittäviä aikuisia ja näkökulman siihen, millaista on elää miehenä tässä yhteiskunnassa.

Mieskaveritoiminta herättää joskus mielikuvia tosimiehekkäästä toiminnasta, että toiminnalla haluttaisi tarjota lapsille miesten juttuja, jotain, mitä äiti ei voi tarjota. Myös tulevat mieskaverit saattavat kysyä, pitääkö osata joitain taitoja tai pitääkö olla jonkinlainen voidakseen osallistua toimintaan. Onneksi tätä keskustelua käydään ja onneksi mukaan toimintaan tulee monenlaisia miehiä ja lapsia.

Kaverukset ovat syventyneet yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin tai löytäneet uusia harrastuksia. Parhaillaan aikuisen ja lapsen kaveruus on sitä, että lapsi saa elämäänsä lisää aikuisen huomiota ja yhdessä tekemisen iloa ja aikuinen lapsen näkökulmaa. Mieskaveri on monelle lapselle se toinen tärkeä aikuinen. Se, jolle voi puhua kun omalle vanhemmalle ei halua kertoa jotain, se jolla on aikaa viettää aikaa lapsen kanssa ilman vanhemmuuden roolia.

25 vuotta kaveruutta

Mieskaveritoiminta alkoi vuonna 1992 yksinhuoltajaäitien aloitteesta. Alkuun oli miesten ohjaamia kerhoja pojille. Kaikki lapset eivät kuitenkaan halunneet liikunnallista ryhmätoimintaa tai taistella yhden miesohjaajan huomiosta. Kaikki lapset eivät myöskään olleet poikia. Äidit näkivät, miten suuri tarve lapsilla on saada jonkun toisen aikuisen täysi huomio. Monelta puuttui kontakti isään kokonaan. Mieskaveritoiminta alkoi pienimuotoisena. Lapsia ja miehiä yhdistettiin toisiinsa harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden perusteella. Kokemukset olivat hienoja alusta lähtien.

Vuonna 1998 toiminta lähti lentoon vapaaehtoistyön kehittämishankkeen myötä. Parissa vuodessa mieskavereiden lukumäärä nousi lähelle sataa. Odotusaika mieskaverin saamiseksi lyheni huomattavasti. Mediakin kiinnostui.

Vuonna 2012 aika oli kypsä toiminnan laajentamiseen muille paikkakunnille. Helsingissä alkanut toiminta oli herättänyt kiinnostusta koko olemassaolonsa ajan. Äidit ja miehet ympäri Suomen olivat soitelleet ja kyselleet, miten toimintaa saisi omalle paikkakunnalle. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman hankkeen myötä toimintaa on nyt Uudellamaalla, Lahdessa, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Ammattitaitoiset mieskaveritoiminnan ohjaajat kouluttavat mieskaverit, perehdyttävät äidit toimintaan, yhdistävät lapset ja miehet toisiinsa ja tukevat kaikkia osapuolia kaverisuhteen alussa.

Juhlavuonna juhlitaan kaveruutta

Tänä vuonna juhlimme mieskaveritoimintaa – kaveruussuhteita ja kokemuksia, jotka ovat rikastuttaneet monien elämää. Juhlavuosi alkaa 6.2. Visa Koiso-Kanttilan elokuvalla Miehen kuva ja juhlatilaisuudella, mieskaverit ja lapset kokoontuvat mieskaveripäiville kesäkuussa ja miesaiheisia keskustelutilaisuuksia järjestetään koko vuoden eri paikkakunnilla, mm. 7.3. Vaasassa, 27.3. Kuopiossa, 11.7. Porissa. Seuraa tiedotusta www.mieskaverit.fi –sivulla.

Kaisli Syrjänen

kansalaistoiminnan koordinaattori