Tukea yhden vanhemman perheiden arkeen

Tämä kirjoitus on yksi kuntavaaleihin liittyvistä blogikirjoituksista. Kirjoituksia on pyydetty jäseniltä, opiskelijoilta ja kaikkien puolueiden yh-ehdokkailta. Mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

Yksikään nuori ei syrjäydy opiskelusta, työelämästä tai yhteisöstä yhdessä yössä. Huono-osaisuus kasautuu pikkuhiljaa jo varhaislapsuudesta alkaen. Siksi tärkeintä on vahvistaa peruspalveluita ja matalan kynnyksen apua. Erityisesti lasten ja nuorten osalta on syytä siirtää painopistettä korjaavista työstä ennaltaehkäiseviin toimiin matalan kynnyksen peruspalvelujen yhteyteen neuvolassa, päiväkodeissa ja koulussa. Tarvitsemme tukea lapsiperheiden tavallisen arjen toteutumiseksi jo paljon ennen kuin ongelmat ovat riistäytyneet käsistä. Maksuton tai hyvin edullinen, tulosidonnainen lapsiperheiden kotipalvelu ja lastenhoitoapu olisivat korvaamattoman suuri apu! Läheskään kaikilla ei ole laajaa ystäväpiiriä ja suvun tukea muuttovaltaisessa Helsingissä.

Yksinhuoltajat poikineen ovat yliedustettu ryhmä lastensuojelun asiakkaina. Nyt tarvitaan panostusta lapsiperheiden köyhyyserojen tasoittamiseksi asumistuen ja ennaltaehkäisevän toimeentulotuen keinoin esimerkiksi harrastuksiin ja lomatoimintaan. Mitkään rahat eivät riitä, jos huonosti voivia lapsia ja kelkasta pudonneita nuoria autetaan vasta lastensuojelun työntekijöiden kautta. Korjaava työ ei saa syödä ennaltaehkäisyn voimavaroja kuten nykyään usein käy. Eriarvoistumiskehitystä voi parhaiten ehkäistä jo asuinalueiden suunnitteluvaiheessa.

Nuorten sivuunjäämiskehitystä voidaan ehkäistä myös koulutuksen keinoin. Jos saataisiin lisää toisen asteen opiskelupaikkoja pääkaupunkiseudulle, tarpeenmukaisesti erityisopetusta, oppilashuoltoa ja ryhmäytymisen tukea, niin että jokainen nuori voisi kokea onnistuvansa ja kuuluvansa yhteiskuntaan sen arvostettuna jäsenenä. Yhteisöllisyys on yhdessä tekemistä ja mahdollisuutta tuoda oma kortensa kekoon.

Vanhemmuuden tuki neuvoloiden, perheneuvoloiden, päivähoidon, koulun ja järjestöjen vertaistoiminnan kautta on kullanarvoista. Investointina tulevaisuuteen pitäisi nähdä myös koulujen ryhmäkokojen pienentäminen, erityisopettajan tuen lisääminen, läksykerhot, vuorovaikutustaitojen vahvistaminen, suomen kielen opetus, lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuus ilman lastensuojelukriteereitä ja eroperheiden selviämisen tuki. Positiivisen diskriminaation raha kouluissa ja päiväkodeissa voi tuoda lisää aikuisia lasten ja nuorten arkeen alueilla, joissa aikuisen nälkä on suurin.

Suomessa ihannoidaan usein lasten yksin pärjäämistä. Ruotsissa alle 12-vuotiailla on oikeus iltapäivätoimintaan, mikäli huoltaja on samaan aikaan työssä tai opiskelemassa.  Joustavuus hoitoratkaisuissa on Suomessa iso haaste myös ilta- ja viikonlopputöitä tekevien yksinhuoltajien pienten koululaisten osalta. Lastenhoitoratkaisuja tulee pitää investointina tulevaisuuteen.

Pelkkä lakisääteisen lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelman päivittäminen neljän vuoden välein ei riitä, vaan on järkevää investoida vahvemmin lapsiin liittyviin peruspalveluihin ja tehdä strateginen lapsi- ja nuorisopoliittinen tavoiteohjelman joka ulottuisi vuoteen 2027 asti. Lapsuus on tärkein luonnonvara. Lapsivaikutuksen arviointi kannattaa ottaa heti mukaan kaikkeen kunnalliseen päätöksentekoon.

Sirkku Ingervo

erityisopettaja, opinto-ohjaaja, KM luokanopettaja
kiinteistölautakunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu

Vasemmistoliiton ehdokkaana Helsingissä