Yhden vanhemman perheiden vanhemmat venyvät ja taipuvat arjessaan, mutta tarvitseeko sen olla niin?

Vanhemmat kokoontuivat keskiviikkona 29.3. Yhden Vanhemman Perheiden Liiton ja Pienperheyhdistyksen tilaisuuteen kertomaan arjestaan. Osallistujia yhdisti kokemus siitä, että palvelut ovat edelleen suunniteltu kahden vanhemman perheille. Vanhempia huolestuttaa esimerkiksi, miten lapsille käy vanhemman sairastuessa. Heillä oli kokemuksia siitä, että apua ei saa; kuka vie lapsen päiväkotiin, kuka hoitaa vauvaa, kuka tekee ruokaa? Palveluiden saamista hankaloittaa tunne, että pitäisi pärjätä ja toisaalta kokemus siitä, että pitäisi mennä vielä huonommin, jotta olisi oikeutettu esimerkiksi kotipalveluun.

Vanhemmat haluavat tehdä töitä, ja monella alalla vuorotyöstä tulevat lisät ovat välttämätön tulonlisäys perheelle. Perheen ja työn yhdistämisessä on kuitenkin suuria haasteita. Vanhemman tehdessä vuoro- tai epäsäännöllistä työtä, voi päiväkoti-ikäisen vuorohoitopaikkaa joutua odottamaan pitkään tai se sijaitsee kaukana kodista ja työpaikasta. Pienten koululaisten ilta- ja yöhoitoa ei kaikilla paikkakunnilla ole järjestetty ollenkaan. Pahimmillaan vanhemman täytyy joko luopua työstä tai jättää lapsi yksin kotiin.

Monet lapset asuvat molempien vanhempien luona vuorotellen, mutta lapsella voi edelleen olla vain yksi virallinen osoite. Esimerkiksi koulukyydin saa vain toisesta kodista. Palveluiden joustamattomuuden vuoksi vanhemmat joustavat ja välillä joutuvat valitsemaan jonkin muun asumismuodon, vaikka vuoroasuminen muuten olisi lapsen ja vanhempien kannalta paras vaihtoehto.