Vapaaehtoinen on aarteemme, jota tulee vaalia

Pienperheyhdistyksen vakiintuneita vapaaehtoistoiminnanmuotoja ovat Mieskaverit ja Mummila. Ensi vuonna 25 vuotta täyttävä mieskaveritoiminta tuottaa hyvinvointia perheille kouluttaen vapaaehtoisia aikuisia miehiä kavereiksi lapsille, joiden elämään ei kuulu aikuista miestä.

Mummilassa Mari Kahri koordinoi yhteisöllistä toimintaa henkilöille, jotka haluavat toimia mummeina ja vaareina lapsille, joiden elämästä puuttuu vanhemman sukupolven näkökulma. Mummilassa tehdään paljon asioita myös isommalla porukalla. Siellä leikitään perinneleikkejä, tehdään teatteria ja viihdytään yhdessä erilaisissa juhlissa.

Viime viikon perjantaina vietimme yhteisiä pikkujouluja Mummilan ja mieskaveriparien kesken. Mukana oli myös Pienperheyhdistyksen työntekijöitä ja muutama esiintyjä. Illan hämärtyessä pysähdyimme yhdessä Helsinki Mission koristeltuun kerhosaliin joululaulujen ja -leikkien äärelle. Juotiin glögiä ja syötiin herkkuja, juteltiin.

Oli koskettavaa kuinka ihmiset asettuivat toistensa äärelle, juttelivat ja osallistuvat innoissaan leikkeihin. Puhelimet olivat piilossa, eikä kenelläkään ollut kiire minnekään. Oli liikuttavaa, kuinka luontevasti toisilleen tuntemattomat ihmiset asettuivat joulupiiriin toistensa viereen ja ottivat toisiaan kädestä kiinni. Kurdiäiti suomalaista äitiä, kolmikymppinen mieskaveri mummia, murrosikäinen poika pikkulasta.  Me loimme näin joulunhengen, piirissä kaikki olivat yhtä. Aika pysähtyi.

Vapaaehtoistoiminnan johtaminen on sitä, että luomme turvalliset, toimivat, reilut ja kannustavat olosuhteet toimia yhteisössämme. Siinä mielessä henkilöjohtaminen ei juuri eroa työelämän johtajuudesta. Vapaaehtoiset ovat kuitenkin tehtävässään omasta halustaan, joka aina ei ole kyseessä palkkatyöstä puhuttaessa. Vapaaehtoiset antavat kalleintaan, omaa aikaansa. Siksi meidän tulee myös muistaa kiittää ja palkita heitä.

Vapaaehtoistoiminnan tutkimuksista tiedämme, että arvostetuin kiitos on usein ääneen sanotut kauniit sanat. Ihminen tietää silloin tulleensa nähdyksi, hänen tekemisellään on merkitystä. Vaan on toki joulutervehdyksillä ja pienillä lahjoillakin paikkansa. Pikkujoulujuhlamme oli tänä vuonna samalla myös yhteinen kiitosjuhla, elävä joulukortti. Hienointa oli, että saimme kokea sen yhdessä.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja rauhallista joulua toivottaen!

Marika Rosenborg
mieskaveritoiminnan ohjaaja