20 vuotta Yhdistyksessä – miten toimistosihteerin työ muuttui

Tänä vuonna minulla tuli 20 vuotta Pienperheyhdistyksen palveluksessa. Taloon tullessani en tiennyt yhdistystoiminnasta mitään ja yhdistystoiminta vaikutti pieneltä. Oli vain kaksi tietokonetta, joihin jokainen jonotti vuoroaan. Mutta pian huomasin, että yhdistys odotti vain kasvuaan ja sitten mentiin nopeaa vauhtia eteenpäin. Paljon uutta olen oppinut vuosien varrella.

Nyt kaikilla on omat koneet isot järjestelmät ja asiat hoituvat koneellisesti, ei kuitenkaan kaikki. Kännykätkin ovat tulleet tänä aikana työelämään, minullakin on niitä kaksi. Kaksi sähköpostia työllistää paljon, ja jos olen poissa, sähköposteja kertyy paljon. Tänä vuonna lomani jälkeen odotti yli 100 sähköpostia purkamistaan, vaikka oli kesä.

Ennen jäsentiedotteet lähetettiin postitse (yli tuhat kirjettä). Meillä oli koko työyhteisön kanssa niin sanottu postituspäivä ja kokoonnuimme postittamaan kirjeet ja samalla turistiin työkuulumiset. Kun kirjesivut olivat tulleet painosta, kokoonnuimme ison pöydän ympärille. Ensin monisivuiset kirjeet niitattiin yhteen, toiset laittoivat osoitetarroja kuoriin, toiset kirjeet kuoriin ja laatikkoon. Sen jälkeen vielä postiin roudaus.  Nykyään kirjeet tulevat jäsenille sähköpostina, kätevää eikö?

Ilmoittautumisetkin otettiin puhelimitse. Kirjeeseen oli merkitty päivämäärä, minä päivänä sai ruveta ilmoittautumaan. Jokainen toimiston työntekijä pyrki olemaan sinä päivänä puhelimen ääressä klo 9.00, kun linjat avautuivat. Ja se puhelinhan sitten soi, niin että oli korvat kuumana. Oli yksi vihko, mihin ilmoittautumisia merkittiin. Kun määrätty ilmoittautujamäärä oli tullut täyteen, loput joutuivat automaattisesti varasijoille. Joskus sattui, että olin yksin hoitamassa tämän puhelinrumban, huh huh vieläkin tulee hiki, kun tätä muistelee. Nykyään ilmoittaudutaan ohjelman kautta ja sieltä puretaan listat ulos, tämäkin on kätevää, eikö vaan?

Nyt herää ajatus, että onpa työ helpottunut vuosien varrella. Joiltakin osin on, mutta toimintoja sekä ilmoittautujia on paljon enemmän kuin ennen. Ilmoittautumisten jälkeen tulee myös paljon peruutuksia, joka työllistää. Kun olen saanut listan kasaan, niin sehän meneekin uusiksi. Ja jos en ehdi heti vastaamaan sähköpostiin, niin tulee jo puhelinsoitto, kun minusta ei kuulunut mitään.  Paljon ovat muutenkin jäsenet ja muut asiakkaat palanneet asioimaan puhelimitse.

Tässä oli pieni osa työhistoriani muistelua yhdistyksessä, jossa on kiva olla töissä ja olen täällä viihtynyt. Miksi en viihtyisi, jokainen päivä on vähän erilainen. Osa työkavereista lähtenyt muualle, mutta uusia tullut tilalle ja kaikki ovat ihania.

Kiitos näistä menneistä, niin työkavereille kuin jäsenillemme, ja toivottavasti vielä monta vuotta on edessä, mitä se sitten tulleessaan tuokin.