Itsellisyys, yksinäisyys ja yhteisön merkitys vanhemmille

Elämä itsellisenä vanhempana voi olla vahvuutta ja itsellisyyttä, mutta se voi myös tuoda mukanaan yksinäisyyden tunteita. Noin 30 % suomalaisista kertoo kokevansa yksinäisyyttä, ja korona-aika lisäsi ilmiötä erityisesti nuorten keskuudessa.

Mutta mistä yksinäisyys syntyy? Yhteiskunta on muuttunut, ja perinteiset tukiverkot ovat harventuneet. Moni vanhempi kokee kantavansa vastuun lapsistaan yksin, vaikka heillä olisikin lähellä muita ihmisiä. Arjen vaatimusten ja oman jaksamisen tasapainottaminen voi olla haastavaa ilman riittävää tukiverkostoa.

Vanhemmuus ei tarkoita yksinäisyyttä

Vanhemmuus ei tapahdu tyhjiössä, vaan se muotoutuu sen mukaan, millainen tuki ja arvostus yhteiskunnassa on vanhemmille tarjolla. Vaikka kumppanin tai laajan tukiverkoston puute voi lisätä yksinäisyyden kokemusta, myös parisuhteessa elävä vanhempi voi tuntea olevansa yksin vastuussa kaikesta.

Mielenkiintoinen esimerkki löytyy Kiinasta, missä Mosuo-yhteisö on järjestänyt perhe-elämän täysin eri tavalla. Siellä perhe rakentuu äitilinjan ympärille, ja naiset elävät samassa kotitaloudessa lasten ja sisarustensa kanssa. Isyyttä ei painoteta samalla tavalla kuin länsimaissa, vaan enot ovat lasten tärkeimpiä miespuolisia tukihenkilöitä. Tämä perhemalli on osoittautunut tukevan naisten ja lasten hyvinvointia ja tarjoavan jatkuvaa yhteisöllistä apua arkeen.

Tärkeintä on tunnistaa, että yhteisön tuki voi olla monessa muodossa. Se voi tarkoittaa muita samassa tilanteessa olevia vanhempia, perhekahviloita, vertaisryhmiä tai vaikkapa naapuriapua. On hyvä muistaa, että moni kamppailee samankaltaisten tunteiden kanssa – et ole yksin.

Miten löytää tukiverkosto?