Korona-ajan haasteet meidän perheessä

Olisi vaikka kuinka monta asiaa, mistä voisi kirjoittaa, mutta keskityn nyt koronan tuomiin haasteisiin yhden vanhemman perheessä. Varsinkin sellaisen, jossa toinen vanhempi ei ole millään tavalla lasten elämässä. 

Koronakevät oli rankka kokemus

Kevät 2020 toi ensimmäisenä hämmennyksen, sitten huolen ja lopuksi väsymyksen. Toisella lapsellani on pitkäaikaissairaus, ja tiedot koronan vaikutuksesta tämän sairauden omaaville olivat aluksi ristiriitaisia. Koronaviruksen leviäminen aiheutti muutenkin hämmennystä ja pelkoa. Otin pojat jo noin viikko ennen etäkoulun aloitusta kotiin. Itse kävin töissä, ja töiden jälkeen opiskeltiin poikien kanssa. Tämä sama jatkui etäopetuksen alettuakin. 

Olin muutaman viikon jälkeen aivan poikki. Teki mieli vain itkeä. Onnekseni olen säästäväinen. Kun tuli ilmoitus, että Kela maksaa pienen korvauksen vanhemman jäädessä kotiin lasten takia, tartuin tilaisuuteen. Sain aluksi sovittua töissä, että olen kotona kaksi viikkoa ja katsomme, onko mahdollista jatkaa vielä pitempäänkin. Lopulta olin kotona neljä viikkoa. Se oli rahan menetyksestä huolimatta sen arvoista. 

Korona on vienyt isovanhempien avun

Koska vanhempani kuuluvat riskiryhmään, saamani lastenhoitoapu on ollut melkein nollissa. Se tarkoittaa, että minun oma aikani on ollut myös nollissa. Muina kesinä pojat ovat viettäneet paljon aikaa vanhempieni luona, mutta viime kesän pojat viettivät suurimman osan kotona kavereidensa kanssa. He olivat myös kaksi viikkoa päiväleireillä. Lomaa minulla ei ollut kertynyt kuin alle kaksi viikkoa, koska olin tammikuussa aloittanut uudessa työssä. Onnekseni taas kiitin säästäväisyyttäni ja ymmärtäväistä esihenkilöä, sillä pystyin pitämään kuitenkin neljä viikkoa lomaa. 

Syksyn koittaessa huoli alkoi taas

Poikien koulu pursuaa lapsia. Joka vuosi ilmoitetaan, ettei pystytä ottamaan enempää lapsia, mutta yllättäen syksyllä taas ilmoitetaan, että oppilasmäärä on kasvanut edellisestä vuodesta. Miten koulussa pystytään estämään tartunnat? Kaikki mahdolliset tilat ovat opetuskäytössä, joten siitä voi arvata, ettei kahden metrin etäisyys onnistu millään. Syksystä lähtien yleisiä tartunnasta kertovia viestejä on tullut Wilmaan, mutta vielä poikien luokka on säästynyt tartunnoilta. Toivottavasti näin myös jatkuu. 

Pojat ovat altistumiselta säästyneet, mutta toisin on käynyt minulle. Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja meidän yksikössämme on nyt ollut monta tartuntaa. Olen joutunut kolme kertaa karanteeniin tämän vuoden puolella. Ensimmäinen karanteeni meni jotenkin ihmetellessä. Toinen karanteeni iski omalle palkalliselle hiihtolomalle, johon olimme suunnitelleet lasten kanssa yöpymisreissun Suomenlinnaan. Siinä meni meidän reissu. 

Loman vietin periaatteessa neljän seinän sisällä. Viimeisin karanteeni sitten olikin pääsiäislomalla. Siinä voi jokainen miettiä miten pettynyt koko perhe on, kun jopa se pieni irtiotto perheen kesken viedään pois. Piirit ovat tässä yli vuoden aikana pienentyneet todella pieneksi, joten reissun peruuntuminen kyllä kolahti. Kun on vain se yksi aikuinen taloudessa, niin välillä sitä miettii miten saa edes ruokaa kaupasta. Onneksi nykyään on sentään kotiinkuljetukset kaupoissa. Suurin murheeni oli kuitenkin se, miten osaan antaa edes jotain kivaa lapsille lomalla. Tykkäämme toki touhuilla kotona kaikenlaista yhdessä, mutta sitä teemme ihan tarpeeksi arkena. 

Kyllähän tässä tilanteessa on tullut monta kertaa mieleen, että mitä sitten, jos meidän perheemme sairastuu koronaan. Miten sitten pärjäämme?

Perheiden monimuotoisuus pitäisi muistaa myös päätöksenteossa

Itse toivon, että päätöksissä muistettaisiin, että perheitä on monenlaisia. Meidän yhden vanhemman perheiden haaste on yhden aikuisen tulot sekä yhden aikuisen aika. Vaikka olemmekin sitkeitä ja pystymme ihmeisiin, tarvitsemme myös tukea. 

Muistathan äänestää kuntavaaleissa!