Lasten ja nuorten stressi – ihan samanlaista kuin aikuisten

Olin osallistujana HERO:n järjestämässä webinaarissa, joka käsitteli lasten ja nuorten stressiä. Lasten stressi kuulosti korvaani negatiiviselta asialta, jota ei pitäisi edes olla. Lasten pitäisi saada elää huoletonta lapsuutta, ja aikuisten elämään kuuluvat ne huolet ja murheet, jotka stressiä aiheuttavat, niinhän sen usein ajatellaan menevän. Niin ei kuitenkaan ole, vaan kaiken ikäiset ihmiset kokevat stressiä eri muodoissa läpi elämän.

Eri ikäisten lasten stressi

Luennon alussa luennoitsija Silve Serenius-Sirve kertoi jo pienten vauvojenkin kokevan stressiä. Minkälaista se sitten on, ja miten se oireilee? Vauvoilla stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat ympäristö ja siinä tapahtuvat muutokset, esimerkiksi jo vieras hajuvesi äidillä voi aiheuttaa sitä, monet uudet asiat, joihin ei ole ehtinyt sopeutua. Stressiä voivat aiheuttaa kovat äänet, äkilliset liikkeet tai kirkkaat valot. Miten vauva niihin reagoi? Vauva ei pääse stressaavaa tilannetta karkuun, eikä osaa sanoittaa tunnetta, jonka tilanne aiheuttaa, joten reaktiona on usein itku tai pään kääntäminen pois.

Webinaarin luennoitsija kertoi leikki-ikäisten lasten stressin oireilevan kiukutteluna, uhmana, pelkona ja itkuna. Stressin aiheuttajia pienille lapsille ovat muutokset. Ihan tavallisen aamun siirtymätilanne saattaa aiheuttaa stressireaktion lapsessa, saatikka se, jos tilanne on yllättävä tai uusi. Harmitus kivan ohjelman loppumisesta tai uusi ennalta tiedostamaton muutos aiheuttaa ärtymistä, ahdistusta, jännitystä ja samanlaisen tunteen kuin itsellänikin, kun tunnen olevani stressaantunut.

Kun lapsi on jo vanhempi, kouluikäinen, odotukset häntä kohtaan kasvavat ja samalla myös stressin aiheet. Vertailu koulutovereiden arvosanoihin, vanhempien toiveet koenumeroista, läksyt, harrastuksissa ja kaveriporukassa pärjääminen. Stressaavat tilanteet saattavat vaikuttaa uniin ja aiheuttaa ärtymystä ja levottomuutta, joka sitten osaltaan vaikuttaa taas koulunkäyntiin.

Miten hallita stressiä? 

Ensinnäkin pitää muistaa, että kaikki stressi ei ole haitallista, eikä sitä ole tarkoituskaan kitkeä pois kokonaan. Moni meistä on työssäänkin parhaimmillaan pienen paineen alla, jolloin tulosta syntyy ja ihminen saa onnistumisen tunteita. Pitää muistaa myös, että myönteisetkin asiat aiheuttavat stressin tuntua. Jännitys ennen mukavaa lomamatkaa, uudet haasteet työssä tai harrastuksen vaihto.

Jotta arkea saadaan helpotettua ja stressiä aiheuttavia tilanteita minimoitua, on ennakointi yksi tärkeistä apukeinoista. Lasten ja nuorten kanssa se viisi minuuttinen varoitusaikaa, ennen kuin pitää lopettaa leikki tai peli. Muuttuva tilanne on hyvä käydä läpi ennalta, mitä tapahtuu seuraavaksi, miten päivä etenee. Kun asiat ovat selkeästi tiedossa, on niihin helpompi sopeutua. 

Toinen apukeino on omat voimavarat. Kun itse jaksaa pysyä rauhallisena tai jopa kääntää alkavan kiukun puuskan huumoriksi, saattaa tilanne muuttua hetkessä. Oma hassuttelu saattaa viedä lapsen huomion toisaalle eikä kiukusta ja harmituksesta olekaan enää mitään jäljellä. Lapsi huomaa, että aikuinen ei jännitä tilannetta, vaan kaikki on hyvin ja sopeutuu siinä samalla itsekin nopeammin. Itsesäätelykyky kasvaa ja samalla lapsi oppii tulkitsemaan tilannetta ennen tunnereaktion välitöntä purkautumista. Jos taas aikuinen suhtautuukin lapsen kiukkuun jännittymällä, lapsi tulkitsee tilanteen entistä arvaamattomaksi ja stressitaso kasvaa molemmilla.

Kolmas apukeino on lämpö ja läheisyys. Annetaan lapselle positiivista palautetta, keskitytään niihin positiivisiin asioihin, jotka lapsi osaa hyvin, jos ruotsin koe meni huonosti. Kannustetaan ja rohkaistaan. Annetaan onnistumisen tunteita valitsemalla tekeminen, jossa lapsi saa loistaa.

Mistä aikuinen sitten saa niitä voimavaroja auttaa lasta ja nuorta kestämään vastoinkäymisensä? Kasvattajan rooli on valtava. Samat apukeinot stressin helpottamiseksi toimivat kuitenkin kaikilla. Muista itsekin, että tunne on vain tunne, se laantuu aina lopulta, kun on aikansa myrskynnyt. Anna tunteelle aikaa, nuku yön yli, jolloin pahin kuohu on jo ehkä mennyt ohi. Jos stressiä aiheuttava asia itselläsi on sellainen, johon et pysty itse vaikuttamaan, anna sen mennä. Huolehdi tällöin omasta hyvinvoinnistasi elämän peruspilareiden kautta, liiku, nuku ja syö hyvin, ulkoile riittävästi ja tee niitä asioita, joista saat iloa.

Stressi siis kuuluu elämään vauvasta vaariin, se ei ala, eikä lopu, vaan on läsnä koko elämän. Ehkä juuri se onkin meitä kasvattava ja kehittävä voima, kun sen valjastaa oikein.

Pete Parkkosen kappaleen sanoin toivotan voimaa ja valoa päivääsi.