Maaginen Mummila

Leikki on vakava asia. Se on lapsen maailma. Mummilan vapaaehtoistoiminnassa onkin tärkeää kohdata lapsi hänen omassa ympäristössään eli leikin maailmassa. Kun lapsi ja aikuinen leikkivät yhdessä, syntyy heidän välilleen yhteys ja lapsi tulee kohdatuksi.  

Mummilan isovanhemmat leikkivät ja lähtevät mukaan innolla. Se on ihana malli lapsille: Myös aikuiset voivat antautua leikin vietäväksi ja nauttia siitä, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Mari Kahri toteaa.  

Mummila-toiminnassa on parasta yhteisöllisyys ja se, että toiminta mahdollistaa eri ikäisten kohtaamiset. Mummila tarjoaa iloa lapsuudesta, vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. 

Vapaaehtoisten koulutuksissa pohditaan yhden vanhemman perheiden arkea, moninaisia perhemuotoja, vapaaehtoisen motiivia ja halua osallistua toimintaan. Vapaaehtoisten kanssa muistellaan omaa lapsuutta ja sekä muita merkityksellisiä aikuissuhteita elämän eri vaiheissa. Koulutusta järjestetään noin neljä kertaa vuodessa. Koulutukset koostuvat muutamista tapaamiskerroista.  

Mummila merkitsee monille lapsille rauhaa ja aikaa. Mummilassa tehdään erilaisia juttuja kuin kotona ja säännötkin saattavat olla hieman erilaisia. Tärkein asia mitä isovanhemmat voivat lapselle antaa ovat aika ja läsnäolo.  

Mummilassa tehdään kivoja juttuja, jotka jäävät niin lapsen kuin aikuisenkin mieleen. Mummila tarjoaa elämyksellisiä ja arjesta kohotettuja hetkiä, höpsöttelyä ja hauskan pitoa! Tärkeintä on yhdessä oleminen ja leikkisä mieli!  

Mummilan leirit ovat jättäneet vahvan jäljen niin lapsiin kuin aikuisiin. Leirien teemat ovat vaihdelleet Noitakouluista Keijukaisten kesäpäiviin tai seikkailuihin salaisuuksien saarella. Eräällä leirillä osallistujien luokse saapui yllättäen kyläilemään metsänhenkiä. Metsänhenget kertoivat olevansa päivän ajan näkyvissä leiriläisille, vaikka yleensä he ovat näkymättömiä, niin että ihmiset eivät voi heitä nähdä. Kun lapset kyselivät metsänhenkien harrastuksista, he kertoivat harrastavansa hirviratsastusta, koska metsänhenget tavallisesti ovat näkymättömiä ei ihminen näe heitä ratsailla. 

Meillä oli illalla retki lasten kanssa ja haltiat jäivät siksi aikaa majapaikkaamme. Kun olimme tulossa retkeltä takaisin, näimme muutaman hirven ylittävän tien. Lapset hihkuivat: ”Hei, nyt ne haltiat lähtivät”. Minä toppuuttelin ja sanoin haltijoiden jääneen mökille meitä odottamaan. Kun pääsimme takaisin majapaikkaamme, olivat haltiat jättäneet meille lapun, jossa kertoivat joutuneensa yllättäen poistumaan. Lapset totesivat, että he olivat oikeassa. Hehän näkivät, kuinka haltijat poistuivat hirvillä ratsastaen!   

Kun pitää silmät ja korvat auki ja on tarkkaavainen, niin ihmeellisiä asioita tapahtuu, erityisesti Mummilassa.