Näkökulmia vanhemmuuteen – vertaistuen merkitys ja voima
28.9.2020
Opintojeni myötä tutustuin kesällä Johannaan, josta on lyhyessä ajassa tullut rakas ja tärkeä ystävä minulle. Opiskelemme kummatkin Laureassa, meillä on kummallakin kaksi lasta ja olemme eronneet lastemme isistä. Päällisin puolin elämämme siis muistuttavat toisiaan paljon. Tasapainoilemme opiskelun, perhe-elämän ja vanhemmuuden välillä, yrittäen välillä epätoivoisesti järjestää itsellemme myös omaa aikaa, ilman mitään edellä mainituista. Olemme vahvoja ja pärjääviä, toisinaan haavoittuvaisia ja epävarmuuksiemme riepottelemia. Reagoimme usein elämämme haasteisiin samalla tavalla; paniikista hyväksyntään, itkusta nauruun. Ja toiste päin.
Olemme keskustelleet ja vertailleet kokemuksiamme, ajatuksiamme ja tunteitamme arjestamme, vanhemmuudesta, peloista, haaveista ja toiveista. Vaikka samankaltaisuuksia löytyy, on ollut myös mielenkiintoista huomata, miten olemme kokeneet samanlaiset elämänmuutokset, kuten eron lastemme isistä, täysin eri tavoin. Sama toistuu yleisemmälläkin tasolla.
Monet perheet ovat käyneet samanlaisia elämänvaiheita läpi ja määrittelevät itseään samojen kysymysten kautta. Silti kokemukset, ajatukset ja arvot liittyen perhemuotoon, vanhemmuuteen, kasvatukseen, eroon, ihmissuhteisiin sekä tulevaisuuden unelmiin voivat vaihdella hyvinkin paljon. Itsestäni on mielenkiintoista tarkastella näitä asioista eri näkökulmista. Ja tärkeää hyväksyä kaikki kokemukset ja näkemykset tasavertaisina ja arvokkaina. Olemme jokainen oman elämämme asiantuntijoita.
Keskusteluissamme oleellisinta ei kuitenkaan ole ollut se, missä olemme samaa mieltä ja missä eri mieltä, vaan se vertaistuki, jota annamme toisillemme. Johannan kanssa saan kaunistelematta puhua tunteistani, eikä minun tarvitse esittää rohkeampaa kuin sillä hetkellä olen, mutta saan myös vapaasti iloita onnistumisistani ja olla itsestäni ylpeä. Painimme samanlaisten haasteiden kanssa, yksilöllisine eroineen.
Arvostukseni ja kunnioitukseni Johannaa kohtaan korostuu, kun kuuntelen, miten hän tasapainoilee suorittamisen ja mielekkään arjen välillä, käsittelee omia tunteitaan ja kipupisteitään, määrittelee toiveitaan ja unelmiaan sekä tekee suunnitelmia niiden tavoittamiseksi. Näen edessäni älykkään ja vahvan naisen, ja samalla voin heijastaa näitä tunteita myös itseeni. Niin minäkin olen! Näen myös naisen, joka toisinaan kokee itsensä riittämättömäksi.
Osoittaessani myötätuntoa Johannaa kohtaan, opettelen samalla osoittamaan myötätuntoa itseäni kohtaan. Oman epätäydellisyyden hyväksyminen on helpompaa, kun sen ensin hyväksyy muissa. Tulemme kummatkin nähdyiksi ja kuulluiksi. Hyväksymme ja tulemme hyväksytyiksi. Tästä on mielestäni kyse, kun puhutaan vertaistuesta.
Kesällä teimme Pienperheyhdistykselle podcast-sarjan Näkökulmia vanhemmuuteen, jossa pohdimme omia kokemuksiamme yhden vanhemman perheiden vanhempina. Aiheet ovat monille tuttuja; ero, omat ja ulkopuolisten asettamat paineet, perhe-elämän ja opiskelun yhdistäminen, uuden parisuhteen muodostaminen. Tule mukaan seuraamaan podcast-sarjaa Pienperheyhdistyksen YouTube-kanavalle ja tuo omat kokemuksesi ja näkemyksesi esille Pienperheyhdistyksen Facebook-sivuilla.
Cecilia Lindström
sosionomiopiskelija
Syksyn aikana Pienperheyhdistys järjestää myös Uskalla elää! - Erosta eteenpäin -webinaareja, joissa on mahdollisuus pohtia yhdessä samoja aiheita. Webinaarit järjestetään perjantaisin alla olevan aikataulun mukaan ja uusi podcast-jakso julkaistaan torstaisin, päivää ennen webinaaria. Tervetuloa mukaan!
18.9. muutos ydinperheestä yhden vanhemman perheeksi
2.10. eroprosessi elämänvaiheena koko perheelle
16.10. perheeni hajosi, olenko epäonnistunut?
30.10. vanhemmuus ja opiskelu
13.11. uusi parisuhde
27.11. erosta eteenpäin – uskallan elää!