Satu avaa oven sisäiseen maailmaan

Ihminen on aikojen alusta asti kertonut tarinoita. Tarinat jäsentävät elämää ja tuovat esille merkityksellisiä ilmiöitä niin yksilön kuin yhteisön tasolla elämästä, oikeasta ja väärästä, kulttuurista, normeista, tavoista ja tabuista. Näiden lisäksi tarinat mahdollistavat omien kokemusten suhteuttamista toisten kokemuksiin ja kertomuksiin. Satujen avulla voimme oppia ymmärtämään erilaisia kokemuksia ja hahmottamaan sitä, ettei erilaisuus ole uhka.

Kyky kuvitella avaa meille mahdollisuuden unelmoida ja tuntea empatiaa toisia kohtaan. Nämä taidot vahvistavat toiveikkuutta, kokemusta omasta merkityksestä, vähentävät itsekeskeisyyttä ja avaavat mahdollisuuden päästä yhteyteen muiden kanssa. 

Yhteisessä satutukiossa vanhempi ja lapsi ovat lähekkäin ja läsnä toisilleen. Luottamuksen täyteinen hetki mahdollistaa yhteyden syntymisen ja vuorovaikutuksen, joka tuottaa iloa ja turvaa molemmille. Yhdessä sadun hahmoja ja niiden puuhia, uusia sanoja tai kuvituksen yksityiskohtia ihmetellessä lapsi kokee, että merkityksellisyyttä: hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänen ajatuksiaan halutaan kuulla. 

Tarinoissa merkityksellistä ei ole vain se, mitä niissä tapahtuu vaan myös se, miten ne koetaan, mitä niistä ajatellaan ja millaisia tunteita ne herättävät. Tarinat mahdollistavat keskustelulle avautumista, monenlaisten lopputulemien luomista ja erilaisten vaihtoehtojen pohdintaa. Näitä keskusteluja kannattaa käydä lasten kanssa. Tarinan voi aina kirjoittaa uudelleen ja luoda erilaisia lopputulemia tai pohtia, miksi joku toimii, kuten toimii. Myös satujen erilaiset hahmot mahdollistavat lapselle erilaisiin rooleihin asettumisen ja monien tunteiden tuntemisen. Satuhahmojen kanssa voi surra, iloita, olla epävarma ja onnistua! Satu voi viedä mennessään ja auttaa selviämään arjen vaikeista hetkistä.

Sadut ja tarinat laajentavat todellisuuttamme. Sadut voivat toimia myös terapeuttisina ja voimauttavina elementteinä, sillä sadut lohduttavat surullista, rohkaisevat pelokasta ja vahvistavat toivoa tulevaisuudesta. 

Vaikka satu olisi esimerkiksi lapsesta jännittävä ja hieman pelottavakin, satujen toistuva rakenne auttaa lasta ennakoimaan tapahtumia. Jännittävistä hetkissä voi luottaa siihen, että kaikki kääntyy parhain päin ja loppu on oikeudenmukainen ja onnellinen. Tämä on omiaan synnyttämään toivoa. 

Mielikuvituksen voimalla voimme oppia suhtautumaan muihin ihmisiin myötämielisesti ja osaamme kuvitella, miltä erilaisissa tilanteissa ihmisistä voisi tuntua. Hetket, joissa kerromme tarinaamme muille tai kuuntelemme jonkun toisen kuvausta omasta itsestään tai elämästään, tarjoavat mahdollisuuden oivaltaa monia asioita aivan uudella tapaa. 

Satujen tehtävänä ei ole ainoastaan opettaa tai kasvattaa. Ne tarjoavat myös viihtymistä ja kauneuden kokemuksia. Satujen äärellä voimme innostua, haltioitua ja onnellistua. Minkä sadun sinä luit viimeksi?