Yksinhuoltajana ehdolle – miten yhdistää vanhemmuus ja kampanjointi

Helmikuun viimeisenä päivänä kello oli hieman yli yksitoista Tikkurilan kirjastossa, kun allekirjoitin ehdokassopimuksen puolueen vaalivastaavan kanssa. 4-vuotias esikoinen pyöri tylsistyneenä ympäriinsä ja reilu puolivuotias kuopus kitisi levottomana vaunuissaan. Päiväkodissa oli liikkeellä noroa, joten sinä päivänä näin viisaammaksi pitää molemmat lapset kotona – tavallinen suunnitelmien muutos yhden vanhemman perheessä.

Päätös lähteä ehdolle

Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Aloin jo viime syksynä harkita ehdolle lähtemistä vähintään kuntavaaleissa. Hallituksen leikkauspolitiikka ja epävakaa maailman tilanne sytyttivät kipinän, siitä että jotain muutakin olisi hyvä tehdä kuin vain äänestää.

Politiikkaa olen seurannut kohtalaisen aktiivisesti nuoruudesta lähtien, mutta ajattelin aina, että parempi jättää päätökset ja poliittiset taistelut ammattilaisille.

Vaikka eihän poliitikoille ole mitään tutkintoa, valtiotieteiden maisteri tietää toki lainsäädännöstä ja muista politiikan kiemuroista perusduunaria enemmän. Pohjimmiltaan tärkeintä on kuitenkin halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, ja se onnistuu keneltä tahansa halukkaalta. Liityin alkuvuodesta 2025 Vasemmistoliittoon ja ehdokasilmoittautumisen viime metreillä rohkaistuin lähtemään ehdolle.

Palataan Tikkurilaan. Mielessä pyöri, kuinka kampanjointi onnistuisi pienten lasten kanssa ja millaista budjettia odotetaan käytettävän. Olen kahden lapsen äiti, joista ensimmäinen on kanssani n. 80 % ajasta. Aikaa ja resursseja on siis rajallisesti.

– Jokainen hoitaa nämä asiat parhaaksi katsomallaan tavalla ja ehdokkuudessa ei ole muuta pakollista kuin ehdokassuostumuksen allekirjoittaminen, vaalivastaava kertoi rauhallisesti.

Tämä huojensi mieltäni. Olen ensikertalaisena ehdolla ja tiedostan, ettei paikka kunta- tai aluevaltuustossa irtoa helposti tuntemattomalle ja kokemattomalle henkilölle.

Vaalikampanjan suunnittelua

Oli aika luoda suunnitelma. Budjettina päätin pitää 0 euroa, mikä sopi täydellisesti näin vanhempainvapaan tuloilla. Tämä tarkoitti, ettei tulisi jaettavia esitteitä eikä muita pikku lahjuksia, tienvarsimainoksia tai mitään maksullista mainontaa ylipäätään.

Puolueen puolesta pääsin aluevaaleja varten ehdokaskuvaukseen, mikä toi paljon lämpöä sydämeen. Kerrankin ammattilaisen ottamia edustavia kuvia! Puolueen ehdokkaille tarjoamat tietopaketit ja vinkit olivat arvokkaita.

Päätin panostaa sosiaalisiin medioihin, joissa olen aktiivinen, ja täyttää kaikki mahdolliset vaalikoneet ajallaan. Lisäksi osallistuisin muutamiin vaalitapahtumiin omien aikataulujen puitteissa, jotta kohtaisin ihmisiä, joita en edellä mainituilla keinoilla todennäköisesti tavoittaisi.

Haasteita pienten lasten kanssa

Omien aikataulujen puitteissa tilanne näytti siltä, että esikoinen on joko päivähoidossa tai vierailee toisen vanhemman luona, olemme terveitä eikä kuopuksella ei ole menossa sellainen vaihe, joka vaatisi huomiota kellon ympäri.

Norovirus tavoitti meidät pian tuon Tikkurilan tapaamisen jälkeen, ja voin sanoa, että vaalikoneiden täyttämisen vaatima aivokapasiteetti ei ollut parhaimmillaan, kun itse olin 39°C kuumeessa ja vatsataudissa, samalla yrittäen hoitaa kahta alle kouluikäistä lasta, jotka olivat myös kipeinä.

Yhteistyö muiden ehdokkaiden kanssa

Sosiaalisessa mediassa keskusteluun osallistuminen onnistuu suhteellisen helposti kotoa käsin arjen askareiden ohella. Yhteistyö muiden ehdokkaiden kanssa, kuten seuraaminen ja tykkäykset auttavat parantamaan omaa näkyvyyttä.

Liittouduimme puolueen vantaalaisten yksinhuoltajien kesken ja teimme Kansainvälisenä yksinhuoltajien päivänä somejulkaisun, jota jaoimme omilla kanavillamme ja puolueen paikallisjärjestöjen kanavilla. Tarkoitus oli tehdä näkyväksi sitä, että politiikkaan osallistuu myös yksinhuoltajia, jotka tuntevat ja tietävät yhden vanhemman perheiden haasteet sekä huomioivat ne päätöksenteossa.

Torikampanjointia ja vaalitapahtumia

Ensimmäiset torikohtaamiset tulivat eteen maaliskuun puolivälissä. Lähdin pariksi tunniksi läheiselle vaalitorille puolueen esittelykatokseen, kuopus lastenvaunuissa mukana.

Onnea on rauhallinen ja perustyytyväinen vauva, joka nautti hälinän seuraamisesta aurinkoisena päivänä äidin käydessä keskustelua kuntapolitiikasta ohikulkevien ihmisten kanssa. Isompaa lasta en ottaisi toritapaamisille mukaan turvallisuus- ja viihtyvyyssyistä, mutta vauva toimi hyvänä keskustelun avaajana puhuttaessa mm. varhaiskasvatuksesta ja lapsiperheiden palveluista.

Tukea yhteisöltä

Vaaleihin on enää parisen viikkoa aikaa enkä tiedä vielä riittääkö oma vaalityö valtuustopaikan takaamiseksi. Tästä huolimatta kokemus on ollut hyvä; kanssaehdokkailta olen saanut tukea ja tarjouksia lastenhoitoavusta, jotta pääsen osallistumaan vaalitapahtumiin. Olen käynyt perhekerhoissa muiden vanhempien kanssa hyviä keskusteluja kunnan palveluiden toteuttamisesta sekä tuonut vaalikentillä näkyville meidän perhemuotoamme.

Yksinhuoltajat ovat osa tätä yhteiskuntaa ja osallistuvat kukin omalla panoksellaan.

Elina Paakkonen
kirjoittaja on vantaalainen Vasemmistoliiton kunta- ja aluevaaliehdokas